Hevosystäväinseuran historia
Timo Heikkilän kokoama Iitin Hevosystäväin Seura Ry:n 100-vuotishistoriikki
Lohdutus kantaori oli menestyksekkään ravikuninkaan Ero-Lohkon esi-isä.
Iitin Hevosystäväinseura r.y. perustettiin 27. tammikuuta 1906. Jo sitä ennen Iitissä toimi hevosharrastusta ja -kasvatusta edistävä Hevosmiesseura, joka ylläpiti niin sanottuja kruunuoriita. Tämä tarkoitti sitä, että valtio sijoitti oriita pitäjiin eri puolille Suomea astumaan tammoja. Näin pyrittiin jo varhain turvaamaan tärkeä hevostenjalostuksellinen taso. Iitissä kruunuoriita hoiti pitkään muun muassa valtiopäivämies Juho Mynttinen.
Iitti on ollut pitkään hevospitäjä. Esimerkiksi Hämeenlinnassa ilmestynyt Hämäläinen -lehti uutisoi 20.1.1870 seuraavaa:
"Pieni hevoskilpaus pidettiin tammikuun 4.päivänä Iitin kirkonkylässä. Herra Fabritiusin täällä hyvin tunnettu 6-vuotias ori Heinolasta juoksi virstan 1 minuuttia 56 sekuntia, nimismies Boströmin 6-talvinen valakka 2 minuuttia 20,5 sekuntia, molemmat Iitistä, ja nimismies Krootin 9-vuotias tamma Lammilta 2 minuuttia 22,5 sekuntia."
Hevosystäväinseuran r.y:n toiminta seuran perustamisen alussa
Iitin Hevosystäväinseura r.y:n ensimmäiseen johtokuntaan valittiin kunnan hevosjalostuksen aktiiveina tunnetut pastori A. Muren, KE. Mattila, K. Mynttinen, A. Tähtinen, J. Peltonen ja T. Pasila. Seuran toiminta lähti hiljalleen käyntiin. Se järjesti kilpailutoimintaa muun muassa pienimuotoisissa jääraveissa.
Seuran talous oli alkuvuosina tiukalla. Asiakirjojen mukaan esimerkiksi vuoden 1912 lopussa kassassa oli 49,50 markkaa, ja samana vuonna oli maksettu palkintoja 149 markalla. Seuran merkittävin tulonlähde olivat markkinatulot. Kausalan hevosmarkkinat olivat maan suurimpia hevosten myyntitapahtumia 1900-luvun ensimmäisinä vuosikymmeninä. Suurimmilla markkinoilla oli myynnissä jopa 500 hevosta, ja markkinoille tekivät ostosmatkoja hevoskauppiaat aina Pietarista asti.
1920-luvun alussa seura alkoi suunnitella ravirataa, jotta kilpailutoimintaa voitaisiin kehittää ja markkinapaikkaa kohentaa. Yhdistys nimesi ratatoimikunnan ja järjesti rahoitusta muun muassa myymällä 50 markan arvoisia ratamerkkejä. Vuosien saatossa myötämielisesti hevoskasvatukseen ja kilpailutoimintaan suhtautunut Iitin kunta antoi Hevosystäväin Seuralle 25 000 markan avustuksen radan rakentamiseen. Ehdoksi kunta asetti, että varsinaisen raviradan sisälle oli rakennettava niin sanottu koitosrata, jossa voitiin suorittaa markkinahevosten koeajoa.
Raviradan historia
Ensimmäiset ravit uudella, seitsemän metriä leveällä maaradalla ajettiin 24. elokuuta 1924. Radan valmistumisen myötä Hevosystäväinseuran toiminta sai uutta vireyttä. Esimerkiksi 27.9.1925 Kausalan raviradalla ihailtiin iittiläisten Kyösti ja Urho Mannisen omistaman ravikuningas Reippaan-Liisan menoa. Se ravasi uudeksi ennätyksekseen kahden kilometrin matkalla 3,18 minuuttia.
Vuoden 1926 elokuun raveja mainostettiin valtakunnallisessa mediassa. Kausalan raveista oli ilmoituksia muun muassa Helsingin Sanomissa, Uudessa Suomessa, Lahti-lehdessä, Etelä-Suomen Sanomissa ja Kouvolan Sanomissa. Raveissa oli mukana 26 hevosta. Talvella 1927 seuran oli tarkoitus järjestää jäärata-ajot, mutta jäiden heikkouden ja vetisyyden takia ravit ajettiin ensimmäisen kerran talvella maaradalla.
Kausalan raviradan vihkiäiset järjestettiin jostakin syystä vasta 19.kesäkuuta 1927. Raveihin osallistuivat muun muassa ravikuninkaat Reippaan-Liisu ja Murto. Murto oli tällä kertaa voitokkaampi. Radan kunnostaminen ennen juhlaraveja vaati suuren työn, sillä muutamat autoilevat hurjastelijat olivat rikkoneet radan pinnan.
Hevosnäyttelytoiminta, joka oli yksi Iitin Hevosystäväinseura r.y.:n merkittävistä toimintamuodoista, alkoi jo vuonna 1919. Tuolloin tammasta otettiin kantakirjaan 25 tammaa. Tämän suurempaa näyttelyä ei ole myöhemmin järjestetty. Näyttelytoiminta hiipui 1990-luvulla, jolloin seura luopui siitä kokonaan.
Seuran historiassa vuodelle 1937 sattui kaksi merkittävää tapausta. Kausalan ravit radioitiin, ja kuuluttajana ja selostajana toimi monessa uutistoiminnassa mukana ollut Lauri Yrjölä. Toinen merkittävä asia oli, kun seuralle ostettiin velkarahalla oma siitosori, Tarmon-Valo. Ori tuli Yrjö Vesterisen ja Väinö Asikaisen hoitoon. Ori oli aluksi pettymys, mutta paransi lopulta tapansa ja täytti myöhemmin tehtävänsä hyvin.
Ravilinna ostettiin ja myytiin
Iitistä otettiin talvisotaan 379 hevosta. Kausalassa järjestettiin kuitenkin ravit välirauhan aikana, lokakuussa 1940. Ensimmäiset kaksipäiväiset ravit järjestettiin 1.-2. kesäkuuta 1941. Tuolloin Valokas juoksi kaksi kilometriä ajalla 2.59,2.
Marraskuussa 1941 Iitin Hevosystäväinseura r.y:n seuran hallitus teki merkittävän kaupan ostaessaan Etelä-Iitin suojeluskunnalta suojeluskuntatalon, joka nimettiin Ravilinnaksi. Kaupan myötä seura sai vastuulleen suurehkot velat.
Seura paransi ravirataansa jälleen vuonna 1950 ja sai järjestettäväkseen niin sanotut maakunta-ajot samana vuonna. Kausalassa kilpaili seitsemän nelihevosista joukkuetta, joista voiton vei Etelä-Pohjanmaan joukkue. Ravikilpailut olivat suurimmat, mitä Kausalassa oli koskaan järjestetty.
Ravilinnan ylläpito oli seuralle raskasta. Siitä pyrittiinkin eroon jo 70-luvun lopussa. Seura neuvotteli rakennuksen myynnistä Iitin kunnan kanssa vuosia, ennen kuin kunta osti rakennuksen ja raviradan vuonna 1978. Hevosystäväinseura r.y. pidätti kuitenkin itsellään oikeuden ravirata-alueeseen, ravien järjestämiseen sekä elokuvien esittämiseen Ravilinnassa. Yhteistyö kunnan kanssa lähti käyntiin hyvin ja toimii erinomaisesti edelleen. Elokuvatoiminnan seura lopetti Ravilinnassa 2000-luvun alussa.